Mitä visualisti tekee vuonna 2020

Vuosi jolloin harvalla ihmisellä asiat meni kuten oli suunnitellut... Vielä tämä voi kuitenkin kääntyä voitoksi, aika näyttää miten.

Alkuvuodesta minusta tuli messuosastojen suunnittelija. Se oli minulle oikea unelmien työpaikka. Työnkuva sisälsi kaikkea mistä innostun ja missä olen hyvä. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun korona pyyhki kartalta kaikki yli 500 henkilön yleisötapahtumat. Lockdownin aikana tein sitä mitä varmasti moni muukin, keskityin ihan perusasioihin. Kuitenkin pienellä twistillä maustettuna, kun kyse on luovan ihmisen perustekemisestä. Testasimme paljon uusia reseptejä, ja mm reissasimme kuvitteelliselle etelänmatkalle poistumatta kotoa.

Muutimme alkukesästä kakkoskotimme 60-luvun rintamamiestaloon. Visualistille se on oikea leikkikenttä, niin paljon kaikkea mihin voi tarttua. Tähän taloon liittyvistä projekteista ajattelin alkaa kirjoittamaan tänne, kun ei muita töitä ollut näköpiirissä. Kaikki kääntyi jälleen päälaelleen, kun yllättäin työllistyinkin Finlaysonille myyjäksi. Mutta siellähän se talo remontteineen on odotellut niitä hetkiä kun aikaa on.

Isoin ja aikaavievin osuus on ollut kylmän vintin muuttaminen asuintiloiksi. Se etenee koko ajan muiden pienempien projektien rinnalla, ja kirjoitan siitä sitten kun se viimein valmistuu. Jotakin pientä on sentään ehtinyt jo valmistuakin, lähinnä uudelleen käsiteltyjä huonekaluja vintille.

Suihkutila sijaitsee kellarissa, ja siellä oleva betonilattia tuntuu kerros- ja rivitalossa asuneiden jalkaan suihkun jälkeen hirmu kylmältä. Ratkaisimme haasteen ostamalla Ikeasta parvekeritilää, joka oli tosi helppo asentaa. Pyykkikaapiksi otettiin vanhasta kodista lasten vaatekaappi. Pyykkikori ja tuoli oli talossa valmiina. Näin tulemme varmasti tätä kotia sisustamaan, yhdistämällä uutta ja vanhaa tarpeisiimme sopivalla tavalla. Kaikki vanha käytetään hyödyksi niin pitkälle kuin se mahdollista on, vasta sitten turvaudumme uuteen. Facebookin kierrätysryhmät tulevat varmasti seuraavien vuosien aikana tutuksi.

Eteisessä olevaan kukkatapettiin ihastuin heti, ja pienen suostuttelun jälkeen mieskin suostui sen säästämiseen. Edellinen koira-asukas ei siitä selkeästi innostunut, kun oli haukannut kulmasta palan irti. Onneksi tapettia löytyi kaksi avaamatonta rullaa vintiltä, joten sain kulman korjattua. Samaa tapettia aiomme käyttää myös vintille vievässä portaikossa.

Jatketaan tämän tiimoilta, kunhan taas saamme jonkun nurkan valmiiksi. :)